Toinen Gruftsin matkani Englantiin Birminghamiin toteutui viime viikonloppuna. Kun kerran pääsee koiramaailman meggaan maailman suurimpaan koiranäyttelyyn, haluaa palata sinne joka vuosi. Näyttely järjestetään NEC-messukeskuksessa, joka on valtavan suuri paikka ja oikea himo shoppaajan paratiisi. Crufts on SIIS shoppaajan taivas, jossa rahaa voi tuhlata niin paljon kuin kukkaro kestää ja lopuksi voi vielä vinguttaa Visaa. Torstaina kävelimme Annan, Ullan ja Gunillan kanssa kaikki viisi suurta hallia läpi ja siis shoppasimme, niin kuin naiset sen vain osaavat. Illalla olimme ihan rätti poikki ja illastimmekin omassa hotellissa mennen ajoissa nukkumaan. Seuraava päivä oli flattien ja muiden metsästyskoirien arvostelupäivä ja silloin piti olla piirteenä ja ajoissa näyttelypaikalla varaamassa parhaat katselupaikat. Perjantaina keskityimme seuraamaan näyttelyä ja meillä olikin hyvät paikat katsoa sekä uroksia, että narttuja. Englantilaiset flatit ovat luonteeltaan ihania. Näin ainoastaan yhden uroksen, joka nosti kehässä niskakarvojaan toisen uroksen tullessa liian lähellä. Kehässä koirat käyttäytyvät todella mallikkaasti ja koirien esittäjät keskustelivat iloisesti ja vapautuneesti keskenään odottaessaan vuoroaan tuomarin arvioitavaksi. Meillä Suomalaisilla olisi paljon opittavaa Englantilaisten käytöksestä kehässä. Englantilaisten ja pohjoismaalaisten flattien ulkomuodossa voi havaita eroavaisuuksia helposti. Rodun kotimaan tuotokset omaavat ihanat perinteiset päät ja kerrassaan hurmaavan suloiset ilmeet. Jokut olivat innostuneet kokeilemaan/jalostamaan exdreme-päätä sillä tuloksella, että koirille oli tullut takaluisuja kalloja. Istuin niin lähellä uroksia, että sain heidän kanssaan silmäpelin aikaiseksi ja siten poikia parkkeerasi viereeni rapsuteltavaksi. Enkkuflateilla oli hyvät turkit, jota paikalliset eivät valitettavasti osaa trimmata. Jotkut tietävät sanovat, että rotua ei saa trimmata niin rajusti, kuin me teemme, mutta minusta koiria oli kyllä yritetty trimmata huonoin tuloksin ja ne olivat epäsiistejä. Monet koirat oli selvästi vedetty koneella, mikä on mielestäni suuri virhe. Sormeni syyhysivät joidenkin koirien kohdalla ja olisin todella halunnut päästä saksien kanssa niihin käsiksi ja kuoria karvojen alta komistuksia ja kaunottaria. Se mikä minua ilahdutti oli koirien koko. Miten ihmeessä heillä on oikean kokoisia flatteja, kun meillä nähdään näitä poneja lähes joka nurkalla (myös omissa tuotoksissani niitä esiintyy). Rakenteet koirilla olivat tasapainoisia ja urosten luustot olivat hyvät, nartuilla esiintyi enemmän heikkoa luustoa. Koirat eivät siis olleet millään muotoa raskaita. Yksi asia kiinnitti erityisesti huomioni, enkuilla on ihan mielettömän hienot tassut, niin korkeat, tiiviit ja pyöreät. Toki vikojakin koirista löytyi. Se kohta josta en heidän flateissaan pidä on koirien takaosat. Melkein jokaisella flatilla oli turhan pyöreät peput ja huonot hännänkiinnitykset, mikä heijastuu niiden selkälinjoihin. Myös flattien esittämiseen toivoisin parannusta. Monet juoksivat koiriensa kanssa niin kovaa, että koirien askellus muuttuu kipitykseksi ja lisäksi koiria seisotetiin huonosti, josta syystä ryhdit tipahti. Englannissa flatteja esitetään ns. vapaana, remmin ollessa löysä, mutta myös korkealla remmillä koiria viedään (vielä 2 vuotta sitten ei näin toimittu). Makupalapussit olivat enkuilla reilusti näkyvillä ja koiria syötetiinkin tämän tästä. Show alkoi, kun ruotsalaisdaamit tulivat koirineen kehään. Kylmänväreet kulkivat lävitseni, heillä flattien handlaaminen on todella hallussa ja sitä kelpaa aina ihaillen katsoa. ROP-kehä olikin sitten jännittävä. Urosten ja narttujen tuomarit valitsevat ropin yhdessä, mutta tällä kertaa yhteisymmärrystä ei heidän välilleen syntynyt. Tästä syystä kehään haettiin kolmas henkilö, joka pääsi tekemään tärkeän valinnan. Jokainen tietää, että viime vuonna -07 Norjalainen flattilegenda voitti tämän näyttelyn, joten tänä vuonna ei "vahingon" annettu toistua ja näin Englannin oma poika voitti, mutta ei missään nimessä huono sellainen. Ilahduttavaa oli kun Nyytin kaksi serkkua voittivat luokkansa. Vietimme koko perjantain näyttelyalueella ja kehien jälkeen yllätys yllätys, shoppailimme vielä vähän. Näyttelystä matkasimme junalla keskustaan, jossa tapasimme vielä Kikan ja Tiinan. Lähdimme koko porukka kimpassa pitsalle, kun muihin ravintoloihin emme mahtuneet. Tuntui siltä, että koko kaupunki oli messuvieraita täynnä ja joka paikkaan sai jonottaa. Iltaa jatkoimme vielä tovin oman hotellimme baarissa. Lauantai aamuna hyvästelimme ruotsalaiset ystävämme Ullan ja Gunillan, sillä he lähtivät vierailemaan erääseen tunnettuun kenneliin ja me suuntasimme Annan kanssa keskustaan Kikan ja Tiinan hotelliin, jonne myös Riitta oli saapunut. Hotelli luovutettiin ja eikun kaupungille kiertelemään. Lopuksi ruokailimme vielä Kiinalaisessa ravintolassa. Päivän päätyttyä oli otettava taksi ja lähdettävä lentokentälle paluumatkalle kotiin. Matkamme oli ihan mielettömän onnistunut ja seura mitä parhainta, sillä juttua meillä likoilla riittää. Kiitos ystävät seurasta! Arvaatteko kuka täällä jo haaveilee ensivuoden matkasta!